Hyvinvointialue järjestää, paras toimija tuottaa

Kauppakamarin kevään viimeisessä vaikuttamisaamussa käsiteltiin sote-uudistusta ja hyvinvointialueiden organisointia. Työtä on vielä valtavasti, ja yksi haastavimmista tehtävistä on palvelujen yksikkökustannusten avaaminen.

Pirkanmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelut on tuotettava tehokkaasti yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyönä periaatteella hyvinvointialue järjestää, paras toimija tuottaa, todettiin kauppakamarin sote-vaikuttamisaamussa.

Tampereen kauppakamarin vaikuttamissuunnitelmasta käsittelyvuorossa oli tulevaisuuden alue. Huomiota suunnattiin varsinkin valmisteilla olevaan hyvinvointialueen palvelustrategiaan.

Pirkanmaa on Suomen suurin hyvinvointialue noin kahden miljardin euron budjetilla ja lähes 20 000 työntekijällä. Pirkanmaan kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin palvelut siirtyvät hyvinvointialueelle 1.1.2023.

– Vetovastuuta siirretään parhaillaan muutosorganisaatiolta viranhaltijoille, ja rekrytointeja on jatkettu. Viestikapula siirtynee pysyvälle virkahenkilöstölle alkusyksystä, vt. hyvinvointialuejohtaja Jukka Alasentie kuvasi valmistelun tilaa.

– Työtä on vielä valtavasti varsinkin tekniikassa ja tietoliikenteessä, joten kaikki ei ole varmuudella valmista heti ensi vuoden alussa. Jonkinlaisella välimallilla aloitetaan, hän ennakoi.

Aloitusta sävyttää myös joukko epävarmuustekijöitä, kuten se, siirtyvätkö tehtävien lisäksi myös kaikki kustannukset kunnista hyvinvointialuille. Entä miten sujuu palkkaharmonisointi ja paljonko sille varataan aikaa?

– Isossa kuvassa tilanne on kuitenkin rauhallinen, Alasentie vakuutti.

Työtä tehdään valiokunnittain

Pirkanmaan hyvinvointialueella otettiin käyttöön ainoana Suomessa niin sanottu valiokuntamalli. Valiokuntia on neljä: tulevaisuusvaliokunta, hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunta, paljon palveluita käyttävien asiakkaiden valiokunta ja vähän palveluita käyttävien asiakkaiden valiokunta.

Perinteistä lautakuntamallia ja valiokuntamallia vertailtiin Alasentien mukaan huolella.

– Valiokuntamallia puolsi se, että sen avulla päätöksentekoon tuodaan mukaan vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa. Aluevaltuutetut voivat keskustella valmisteltavasta aiheesta, kuulla asiantuntijoita, kuntalaisia, yrityksiä, järjestöjä ja luoda aiheesta näin entistä paremman kuvan. Valtuutettujen muistio viedään valmistelun pohjaksi. Valiokunnat tuottavat siis tausta-aineistoa, virkavalmistelua ei ohiteta.

– Uskomme, että valiokuntamalli otetaan käyttöön myöhemmin myös muilla hyvinvointialueilla.

Vaikuttamisaamun keskusteluun osallistuneet Hyvinvointiala HALI ry:n johtaja, aluehallituksen jäsen Arja Laitinen ja Lääkäripalveluyritykset LPY ry:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen arvioivat valiokuntamallia myönteisesti.

– Ennen valmistelua annettava poliittinen ohjaus on tärkeää. Ajan mittaan uusi työtapa alkaa varmasti sujua valtuutetuilta, Laitinen sanoi.

– Malli on rohkea ja antaa mahdollisuuden uudistumiseen, Partanen uskoi.
Valiokuntamallin uskotaan myös auttavan kokonaisuuksien hallinnassa.

– 80 prosenttia asiakkaista aiheuttaa 20 prosenttia kustannuksista. He käyttävät yhtä, korkeintaan kahta palvelua. He odottavat nopeaa ja sujuvaa palvelua, jossa asia tulee kerralla kuntoon. Näiden asiakkaiden tarpeet ovat erilaisia kuin ryhmässä, jossa asiakkaat käyttävät neljää viittä sotepalvelua yhtä aikaa. He tarvitsevat monenlaisia palveluja, ja palveluketjun on oltava katkeamaton ja sujuva. Heidän asioidensa hoitaminen vaatii siten toisenlaista näkökulmaa, Alasentie perusteli.

Tietojärjestelmien yhteensovittaminen on valtava urakka, jonka Alasentie uskoo valmistuvan vasta parin kolmen vuoden sisällä.

– Apotin kaltaista isoa, yhteistä järjestelmää ei olla hankkimassa. Potilasturvallisuus edellä mennään järjestelmiä vaiheittain kokonaisuuteen integroiden.

”Realistinen palvelulupaus ilman haihattelua”

Vaikuttamisaamun juontanut johtaja Markus Sjölund Tampereen kauppakamarista muistutti palvelustrategiasta sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

– Palvelustrategiassa päätetään, mikä on järkevin tapa tuottaa palveluja. LPY ja HALI ovat pitäneet yllä keskustelua asiasta, myös kauppakamari on ottanut kantaa. Minkälainen olisi hyvä palvelustrategia, hän kysyi keskustelijoilta.

– Keskeistä on palvelujen saatavuuden turvaaminen, oikeudenmukaisuus ja kustannusten kasvun hillitseminen, ei leikkaaminen. LPY on korostanut, että strategiassa pitää olla realistinen palvelulupaus ilman haihattelua. Lupaukseen sisältyvät esimerkiksi tavoitteet hoitoon pääsyn ajoista ja lähipalvelujen turvaamisesta tai miten ihminen joustavasti liikkuu palveluketjussa. Oikeat palvelut oikeaan aikaan, otetaan aktiiviseen käyttöön monituottajuus, palvelusetelit ja henkilökohtaiset budjetit. Hyvin tärkeää on myös se, että lähipalvelut turvataan, Partanen määritteli.

– Koska sote-palvelumme ovat tähänkin asti pohjautuneet monituottajamalliin, palvelustrategian on se mahdollistettava myös tulevaisuudessa, Laitinen toi esiin HALIn kannan.

Hänen mukaansa palvelustrategia sisältää viestin kaikille toimijoille.

– Se on lupaus hyvinvointialueen asukkaille siitä, että palvelut järjestetään hyvin, ne tuotetaan laadukkaasti ja niitä on saatavilla. Se on aluevaltuutetuille ohjekirja päätösten tekemiseen ja työkirja viranhaltijoille, kuinka työskennellään ja tuodaan asioita päätettäviksi.

Alasentie kertoi, että palvelustrategia ei ole oma strategiansa vaan osa valtuustokaudelle tehtävää hyvinvointialueen strategiaa. Näin alkuun strategiassa korostuvat vielä muutokseen liittyvät asiat. Syvää pohdintaa voi odottaa seuraavien valtuustokausien strategioissa.

– Uudistukseen on ladattu valtavasti odotuksia ja toiveita, mutta kun tietää budjettipohjan, luvassa voi olla vaikeitakin keskusteluja. Toisaalta uudistus mahdollistaa monia asioita. Jos meillä Pirkanmaalla on tehty asiat kunnissa 23 kertaan, nyt tehdään vain kerran. Juuri näitä asioita pohditaan strategiassa.

– Pirkanmaa on jo nyt monituottajamallin mukainen alue, ja myös jatkossa yhteistyö on hyvin tiivistä eri tuottajien kanssa. Valmistelun aikana on pidetty palavereja säännöllisesti eri toimijoiden kesken. En tiedä muista alueista, mutta meillä vuoropuhelu on ollut tiivistä, hän sanoi.

Vaikuttamisaamussa keskustelivat Ismo Partanen (vas.), Jukka Alasentie ja Arja Laitinen. Aamun juonsi Markus Sjölund. Kuva Katriina Nousiainen.

Hankinnoissa onnistuminen korostuu

– Jotta monituottajuutta voidaan hyödyntää kunnolla, on tiedettävä ensiksi, mitä palvelun tuottaminen omana työnä maksaa. Jos sen saa tätä kustannustehokkaammin ja vähintään samanlaatuisena järjestöltä tai yritykseltä, silloin pitää tietenkin käyttää niitä, Ismo Partanen sanoi.

Arja Laitisen mukaan yritykset ja kolmas sektori on nähtävä strategisina kumppaneina, ei tulipalojen sammuttajina.

– Vahvaa vuoropuhelua on käyty jo ennen hyvinvointialueiden perustamista. Yhteisesti toimimalla hyvinvointialueesta tehdään houkutteleva yritysten ja järjestöjen silmissä.

Myös Alasentie korosti yritysten ja järjestöjen roolia ratkaisujen tuottajina, ei varaventtiileinä.

– Käydään markkinavuoropuhelua yritysten kanssa, tehdään samalla hyviä tarjouspyyntöjä, hankintoja ja hyviä sopimuksia ja valvotaan toteutumista yhteisesti kehittämällä, hän kuvasi.

– Hankinta on koettu niin tärkeäksi asiaksi, että sitä varten on perustettu hankintajohtajan virka. Hankinnat ovat hyvinvointialueen budjetista lähes puolet, noin miljardi, joten on elintärkeää, miten niissä onnistutaan.

Ismo Partanen tähdensi palvelujen yksikkökustannusten avaamista ja tietojen julkisuutta.

– Uudistus pakottaa siihen. Miten muuten palvelusetelin arvo voidaan asettaa oikein tai ylipäätään tehdä strategisia päätöksiä siitä, hankitaanko palveluja ulkoa vai ei?

Arja Laitinen oli samaa mieltä.

– Tämä tulee väistämättä tehtäväksi, ja se on valtava työ. Kaikki kustannukset on kuitenkin avattava, jotta niiden kasvun hillitsemisessä voidaan onnistua. Ylipäätään tiedolla johtaminen korostuu, olipa kyse kustannuksista, palvelusetelin arvon määrittämisestä tai yleisemmin vaikuttavuudesta.

Lähipalveluja ja digitaalisuutta sopivassa mitassa

Vaikuttamisaamun chatissa kysyttiin, miten asiakkaalle turvataan palvelumuodon valinnan mahdollisuus. Pelkona on, että hyvinvointialueen reunoilla tarjolla on lähes yksinomaan etäpalveluja.

Alasentien mukaan erilaisia liikkuvia ja digitaalisia palveluja on suunniteltava, mutta kaikkia lähipalveluja ei pureta. Voi jopa käydä niin, että reuna-alueilla etäisyys suojelee ja suurimmat karsimistarpeet ovatkin kaupungeissa, joissa toimipisteitä voi olla muutaman kilometrin välein.

– Meillä digitaalisten palvelujen käyttöaste on jo nyt melko korkea. Halutaan varata aikoja digitaalisesti tai kotiin tuodaan vointia seuraavia palveluja. Digitaalisuus ei välttämättä vaadi asiakkaalta tietoteknisiä taitoja. Digitaalisuus voidaan tuoda elinympäristöön muillakin tavoin.

Arja Laitinen sanoi uskovansa hybridimalliin.

– Etäpalvelu ei ole aina sitä, että henkilö on yksin tietokoneensa tai kännykkänsä kanssa. Se voi esimerkiksi olla myös sitä, että hoitajan kanssa asioidaan yhdessä verkon välityksellä lääkärin vastaanotolle vaikkapa palvelubussista.

– Digitaalisuudella voidaan parantaa tuottavuutta ja saavutettavuutta. Lääkäri onkin taskussa, Partanen vertasi.

Keskustelijat toivoivat palvelusetelien läpimurtoa. Niiden käyttö on edelleen erittäin vähäistä, vaikka niiden käyttöä koskeva laki tuli voimaan jo yli kymmenen vuotta sitten.


Katso tallenne vaikuttamisaamusta 3.6.


Teksti Päivi Eskelinen